Suur-Ahvenen jäljillä

Näin lohikautta odotellessa on hyvä lähteä etsimään viimeisiltä kevätjäiltä (näillä näkymin) sitä kauden suurinta pilkkiahventa muutama makkara ja leipä repussa, korvatulehdus pipon alla ja se kevään kuuluisin papukaija-tasuri tiukasti pikku paketissa reisitaskussa. Sillä se kevään suurin saadaan..jos saadaan.

Nyt kun katsoo ulos niin muutama vesipisara valuu pitkin keittiönikkunaa, 1,5vuotias tuleva lohenuistelija ja muutenkin kova kalamies tutkii jo valmiiksi pakattua reppua lattialla. "Mitenkähän huomisen keli...taitaa tulla raskas kävelymatka metsätietä ja jäitä pitkin ennenkuin olen niillä paikoilla joista viime keväänäkin löysin ne suurimmat...suurinpiirtein samoihin aikoihin" ; mietiskelen...ja havahdun siihen kun poika on löytänyt mieleisensä vavan repusta ja hakkaaa sillä lattiaa, juuri sen johon huomenna sidon kiinni sen papukaijan värisen. Touhu loppuu nopeasti kun karvapää tajuaa jo ilmeestä että tuohon rumpalileikkiin ei sitä nimenomaista vapaa ole tarkoitettu. "Huomenna pappa tuo ahvenia kotiin" sanon ja pojan ilme kirkastuu :)

Mutta pian se alkaa...lohikausi. Mutta sitä ennen pitää kuitenkin löytää se kyrmyniska, ruoholahtien raitapaita, tasurintappaja jolla on lävistyksenä kultamorri suupielessä. Se pitää löytää..sillä muutenhan se tarkoittaa sitä että Blaadi on saanut suuremman ahvenen tänä keväänä kuin minä...ja se ei käy!! ;) ei kateellisuutta, vain tervettä kilpailuhenkeä! :)

"Onhan noita!!"